Sori, en oo kirjotellu...KUUKAUTEEN!
Mulla on elämässä tapahtunu paljon!
Mutta kirjotan niistä huomenna paremmin! Silloin pidempi postaus!
Aattelin vaan ilmottaa, että kyllä mussa vielä henki pihisee!
Meen nyt parvekkeelle (AKA Sunny beach) ottaan väriä nahkaan ja odottaan... En Ptä vaan..... Kyllä, P on menneen talven lumia, mulla on uus mies. MIES! Ihana. Parempi. PARAS! R. Ihana. <3
Nauttikaa tästä auringonpaisteesta! Maanantaina taas paskaa ilmaa!
Tämän takia musta ei ole kuulunut.
Mä oon vaan surrut tota mun painoa. Ehkä ois ollu paree tehdä asialle jotain?
Joo niinhän mä teenkin; lihotan itteeni syömällä juustosämpylää.
Iljettävä, lihava ihminen.
Nyt yhteishaun kimppuun. Kerron huomenna tai joskus tässä mikä musta tulee isona.
Yhteishaku ja mahan löllyttely, jenkkisten puristelu, mahan pullistelu, - puristelu ja - raapiminen.
Okei. En oo kirjotellut moneen päivään, koska oon taas ollut tässä mun omassa pikku maailmassani.
Mä oon ollut tosi hämmentynyt monesta asiasta.
Mikä musta tulee isona?
Mä olen halunnut jo vuosia lähihoitajaksi, mielenterveys- ja päihdetyöhön.. Kriminaalityöhön, nuorisotyöhön.. Mutta mun sisko luo muhun koko ajan epävarmuutta omasta jaksamisestani.. Se on lähihoitaja vanhuspuolella, se työskentelee tk:n vuodeosastolla. Mä tiedän, että se ajattelee vaan oikeasti mun jaksamista ja mun parasta..
Mä TIESIN että mä kyllä jaksan, mä haluan auttaa muita ihmisiä, mutta.. No tiedättehän te. Esimerkiks kun ala-yläasteella koko ajan haukuttiin lihavaks, rumaks tai jokskin, alkoi siihen itekkin uskomaan..
Mitä mä haluan mennä opiskeleen??
Mä nyt haen pariin lähärikouluun, mutta oishan siinä viel kolme paikkaa jälel mihin voisin hakea. Mitä mä haluan?
Jostakin syystä mä haluaisin mennä opiskeleen yliopistoon biologiaa. Mutta osaanko mä? Oonko mä tarpeeks fiksu siihen? Yliopistoon.. hah. Enhän mä ole edes käynyt lukiota! Vaikkei se sitä vaadi, mutta kuitenkin..
Katsottuani Twilight leffan tänään telkkarista, muistin miksen mä alun alkaenkaan halunnut sitä nähdä... Mä oon hullu eskapisti, mä pakoilen todellisuutta lähinnä leffojen ja sarjojen kautta. Mielellään fantasialeffojen.
Mä arvasin, että näin käy, ku mä nään sen leffan. En osaa selittää sitä tunnetta mikä tulee, kun nään jonkun tollasen leffan.. Mulla tulee ensinnäkin aivan törkeen paha olo sen elokuvan jälkeen -> siksi koska se loppui. Mä uppoudun siihen elokuvaan aina ihan täysillä ja.. Sitä ei oikeesti vaan osaa selittää sitä tunnetta.
No mä nyt sitten latasin ne kaikki loputkin Twilightit..
Älkää käsittäkö väärin, mä rakastan tuollasia elokuvia, mutta mä vaan toivoisin niiden kestävän niin paljon pidempään.. Mä toivoisin, että mun elämä ois sellasta.
Mä vaan en tunne kuuluvani tänne, en oo tuntenu ikinä kuuluvani tänne.
Lapsesta asti mä oon haaveillut, uppoutunut mun leikkeihin. Äitikin kerran puhu, että mä olin erityisen uppoutunu aina mun leikkeihin ja mua ei saanu siitä ihan helposti napsautettua takas todellisuuteen. Mä rakastin juosta meidän pelloilla. Mä vietin tuntikausia metsässä, katselin vaan kaukaisuuteen, en ajatellut. Mä leikinkin tosi vanhaks asti. Kun ns. leikkiminen ei enää iän puolesta käyny/ollu sopivaa, oon haaveillut, uppoutunu mun omaan pikku maailmaan.
Kesällä mä sen teen, mä vuokraan ainakin viikoks jonkun täydellisen mökin ilman mitään spesiaalia, loistavalta paikalta ja laitan kännykän kiinni. Mä niin rakastan luontoa, metsää ja kaikkea siellä.
Haluan pois täältä.
Mä kuulin ton biisin, kun tuli mainos tuosta leffasta, että se tulee tänään. Rakastuin siihen ihan täysin! Sit kun etin sen ja huomasin, että tuo Patti Roobert laulaa sen niin.. Okei, en vaan ajattele sitä sit. Ihana biisi, Ihana.
Täytyypä tästä mennä nukkumaan, mulla on kymmeneltä joku työkkärin juttu vaikka just siellä kävin! Äh, en tiedä eikä jaksais kiinnostaa. Sen jälkeen käyn Seppälässä ettimässä halpismeikkejä. Täytyy kyllä taas olla varovainen ettei käy niinku viime kerralla; kynsilakat jäi ja nahkatakki hyppäs mukaan.
ja sangriaa jonkun verran. Ei tätä pysty enää juomaan. YÖK!
Laitoin Plle viestiä, että vuoroin vieraissa et tulis haistelee mun pulsu henkee mut ei oo vastannu. Aivan sama. Miks mä maalaan piruja seinille heti ku toinen ei vastaa saatana??
Ärsyttävä minä!
Mikäs tässä. Toin koneen, pöydän ja tuolin parvekkeelle ja tässä sitä sitten ollaan, Ibizalla. Täällä mun parvekkeella on oikeesti varmaan sen verran lämpöö, että jos silmänsä laittaa kiinni, tuntee olevansa jossain Sunny beachilla.
P lähti just mun kämpiltä. Se oli ollu Espoossa eilen siellä jossain ihme bailuissa ja sit se soitti mulle joskus puoli viiden aikaa että "mä tuun sun kämpille yöks." Jees söör. Ei siinä, eikun ylös sängystä ja odottelemaan. Sit aattelin et piru vie, taidan nukkua sittenkin siihen asti kunnes se tulee. Varttia vaille kuus se sitten soitti että "avaa ovi!". Hah, mä luulin että se ois siellä Espoon bailuissa viihtyny pidempäänkin. Se on niin ihana. <3
Näin eilen aivan kamalaa painajaista. Just ennekö P soitti ja sano olevansa alaovella.
Siinä unessa P soitti mulle ja en pystyny liikuttaan ihteeni. Koitin soittaa sille takasin mut mun puhelimesta oli kadonnu se vihreen luurin nappi. No sain kuitenkin soitettua sille takasin ja sit yhtäkkiä en saanu henkee enkä pystyny puhuu. Koitin huutaa apua mut pihahdustakaan ei kuulunu! Sit sain jotenkin kuiskattua "ei vittu ei vittu" koska olin aivan paniikissa. Sit rupesin itkeen mut se kuulosti sellaselta ihme seksivikinältä ja sit P löi luurin korvaan. Soitin sille takasin ja sit olinkin yhtäkkiä ihanku joissain aineissa, putosin sängystäkin! Kysyin et onko se tulossa ja se vaan sano että EN! Kysyin mikset ja se sano että "tiedät kyllä miksen!". Sit heräsin.
Olin aivan hikinen ja avasin Plle oven ja se tuli mun viereen sänkyyn ku istuin siinä reunalla. Sekin ihmetteli kui mun selkä oli aivan liPimärkä. "Näin kamalaa painajaista." Se siitä.
Suht hyvä fiilis ku se P tuli eilen yöks. Se oli kyllä aivan päissään, mutta silti. Ihana. Se ihmettelikin et "miten sä jaksat kattoo tällästä kulkuria joka soittelee päissään keskellä yötä tullakseen yöks?" Olisin halunnu sanoa että "kaikkee sitä ihminen tekeekin ku on ihastunut" mutta en pystynyt. Mä en uskalla enää puhua mun tunteista. Mua pelottaa. Ennen olin tosi avoin ja sanoin mitä tunsin, mutta nyt...mut on paskottu henkisesti pari kertaa niin pahasti, että mua pelottaa luottaa ja olla avoin.
Mua pelottaa rakastua, rakastaa, antaa toisen rakastaa.
Kirjotan illemmalla lisää. Saatan olla tillintallin mut mitäs siitä.
Eilen kokosin pikkupöydän. Pyörittelin vaan jalat kiinni siihen levyyn, aika kakun pala. Kuvat on huonolaatusia, koska mun kamera on sellanen joku ikivanha, varmaan ekoja digikameroita mitä tuli Suomeen markkinoille. :D Ja vielä toimii!
Pöytä! Pöydän päällä, kissan alla on tv-taso kokoamista vaille! Siitä ei kyllä oo kuvaa. Ehkä myöhemmin!
Superpainava ja-pitkä laatikko!
Punaista ah! Ja siskon jalat. :D
Mun todella-paljon-raskaana oleva siskoni. <3
Valmis! Mun upea käteni *peace* ja jotain kynttiläkrääsää hyllySÄ! Toivotaan vaan ettei kissat kiipee tuohon hyllyyn, se meinaan on aika hutera, se pitäis saaha kiinni tuohon seinään, mut ei ollu mahollisuutta sitä siihen laittaa.
Tää oli tämmönen turha nopea postaus, kirjottelen illemmalla jos tulee jotain järkevää mieleen. Huomenna meen siskolle sisustaan sen tulevan likan huonetta!
